Perheeni koostuu minusta ja joukosta minulle niin rakkaita karvakorvia.
Minulla on kaksi rakasta aikuista tytärtä ja olen mummi viidelle
ihanalle lapsenlapselle.

Päivätyö on jo vaihtunut eläkkeeseen - mutta ei kuitenkaan toimettomuuteen.

Kuva: Ilona Mikkonen

Rakkaudesta eläimiin ja luontoon olen päätynyt asumaan "mummonmökkiin" Leppävirran maaseudulle. Meillä on hehtaarin aidattu kotipiha, joten koirilla riittää tilaa temmeltää. Lenkki- ja harrastusmaastoja löytyy läheltä.

Koirat ovat olleet läsnä elämässäni lähes aina. Jokainen niistä on ollut "elämäni koira", jokainen omalla tavallaan. Ne ovat olleet minulle rakkaita Ystäviä ja perheenjäseniä, paljon enemmän kuin numerot ja kirjaimet, joita kasvatustyössä on seurattava. Kasvatustyöni tärkein tavoite on kasvattaa ihmiselle Ystävä, perheenjäsen arkeen ja yhteiseen tekemiseen. Koira joka tuo omistajalleen iloa vuosiksi. Koira joka on mahdollisimman terve, kaunis ja hyväluonteinen.Tähän tavoiteeseen pyrin pääsemään kokonaisuuden huomioimisella. Mielestäni koiran kasvatus ei ole yhteen ominaisuuteen lukkiutumista, vaan huomioda laajasti koira elävänä olentona ja kokonaisuutena.

Leia, Genda, Suzy ja Cara kesällä 2022, Kuva: Ilona Mikkonen

Aktiivisemmin olen koirien kanssa ollut jo vuodesta 1969 asti. Monenlaista on tullut kokeiltua vuosien varrella kasvatuksen lisäksi; agilityä, tokoilua, jälkeä, hakua, vepeä, raunioillakin on käyty sekä näyttelyissä. Olen ollut vuosia Suomen Collieyhdistyksen ja Suomen Valkoinenpaimenkoira yhdistyksen luottamustoimissa. Tällä hetkellä olen Suomen kennelliiton, Suomen valkoinenpaimenkoirayhdistyksen, Suomen Seurakoirayhdistyksen sekä SuKoKan (Suomen koiran kasvattajat) jäsen.

Ensimmäiset kasvattini syntyivät vuonna 1976. Vuosi 2016 olikin juhlavuosi, ensimmäisten kasvattieni syntymästä tuli jo huikeat 40 vuotta. Lisäksi Suomen kennelliitto myönsi minulle Vuolasvirta-palkinnon valkoistenpaimenkoirien kasvatustyöstä. Vuolasvirtapalkinto on kennelliiton myöntämä, korkein ansio ansioituneelle kasvattajalle. Olen sanomattoman kiitollinen kasvattieni omistajille ja pentueideni isien omistajille, joiden kanssa yhteistyöllä ko. palkinto oli mahdollinen. Lämmin kiitokseni kuuluu myös kotijoukoille, joiden tuella olen voinut näyttely- ym reissuille lähteä kun kotona on muut eläimet ja koti hoitunut sillä välin.
Olemme kennel Joulumaan Maarit ja Jukka Sallan kanssa ensimmäiset valkkarikasvattajat jotka tuon palkinnon ovat saaneet.

Olen myös kiitollinen kaikesta tuesta, opeista ja kannustuksesta mitä olen vuosien myötä vanhoilta ja myös nuoremmilta kokeneilta kasvattajilta saanut, toivottavasti kykenen omia kokemuksia siirtämään eteenpäin uusille kasvattajille ja koirien omistajille.

Pentueita teetän harvoin ja kun niitä on, pyörii koko elämä niiden ympärillä. Onhan myöhemmän elämän perusta kasvattajan luona vietetyt 7-8 viikkoa.

Tähän mennessä olen kasvattanut 14 valkkaripentuetta, 5 colliepentuetta ja yhden cockeripentueen. Osan pentueista olen kasvattanut yhteistyössä nartun omistajan kanssa, sillä en enää sijoituskoiria ole halunnut käyttää.

Seuraan mielelläni kasvattieni vaiheita läpi niiden elämän, olen apuna ja tukena kaikessa missä osaan ja pystyn. Olenkin saanut kasvattieni omistajista joukon mahtavia ystäviä elämääni. Yhdessä on jaettu niin monet ilot kuin surutkin.

Tärkeintä minulle on, että kasvatillani on koti, jossa se on rakastettu perheenjäsen ja saa olla koira juuri sellaisena kuin se on.


Hiirivahdin ja pienten kainaloisten virkaa hoitavat persoonalliset kissapojat, punainen Alf ja musta Elmeri

Koirien lisäksi hevoset ovat aina olleet erityisen lähellä sydäntäni ja sain pitkään nauttia kahden upean hevosen seurasta. Syskyllä 2019 meidän tuli aika sanoa jäähyviset, molemilla alkoi jo ikä tuoda omat ongelmansa, eikä elämänlaatu ollut enää hyvää. Kiitos Lara ja Töpseli - olitte niin rakkaita, olette aina sydämessäni mukana.