2004
Keväällä muutimme Hyvinkäältä Savoon, aluksi vuokralle Tervoon, kun etsimme omaa mökkiä maalta. Kesä kuluikin mm. nauttien mökkielämän parhaista puolista Nilakan hienoissa maisemmissa upeita auringonlaskuja ihastellen.
10.4.2004
syntyi Bozener Hof kennelissä pentue josta Salla Vätön kanssa toimme kesäkuun
alussa Suomeen narttupennun
Saimin (Brenda Eleni vom Bozener Hof).
Saimi oli
konkreettisesti Sallan koira, mutta ajatuksena oli, että se voisi olla myös emä
yhdelle Mihela’s pentueelle, mikäli se aikanaan osoittautuisi sopivaksi
jalostuksellisesti.
Kuvassa Saimi 11 viikkoisena.
Heinäkuun alussa sain kokea Jamien kanssa huikeaa näyttelymenestystä, kun Mikkelin kaikkienrotujen näyttelyssä Jamie oli rotunsa paras ja lisäksi voitti FCI1 -ryhmän. Jo tuo menestys sai pääni onnesta pyörälle ja vaikea olikin tajuta, kun BIS-kehässä saksalaistuomari nosti Jamien koko näyttelyn neljänneksi kauneimmaksi koiraksi, minun upea, upea Jamie BIS-4 !!
Asia
sai huomiota KOIRAUUTISISSA jonka kannessa (nro 9/2004) komeili Jamien
kuva ja teksti:
"Historiaa Mikkelin näyttelyssä!”
Sisäsivulla asiaa kommentoitiin lisää:
”Historiaa
Mikkelin näyttelyssä teki ryhmän yksi voittanut valkoinenpaimenkoira Jamie
White Lady vom Bozener Hof. Ensimmäistä kertaa näin tapahtui ja samalla koira
sijoittui myös näyttelyn kauneimman kisassa neljänneksi. Muuten ei
tapahtunutkaan mitään mullistavaa voittaneiden koirien joukossa”.
Myös Showring News (nro 7/2004) noteerasi Jamien sijoittumisen kuvan kera:
”Uusi rotu näissä yhteyksissä, kaunis valkoinenpaimenkoira Jamie White Lady vom Bozener Hof vei tavoitellun neljännen sijan. Tästä valkkarista varmaan vielä kuullaan, joskin menestys tietenkin lisää rodun epätervettä kysyntää.” oli toimittajan kommentti lehdessä.
Jamien täytettyä kaksi vuotta heinäkuun lopussa sen ensimmäiset näyttelyt avoimessa luokassa osuivat Kuopion Sawo-show’hun elokuun alussa. Olimme viimeisen sertin metsästyksessä kolmena päivänä.
Perjantaina Jamie oli PN-2 vara-sertin kera, läheltä siis liippasi.
Lauantaina tuli voitto kotiin. Jamie oli rotunsa paras, sai viimeisen serttinsä ja Suomen muotovalion arvon (FI MVA). Loppuhuipennus hienolle päivälle oli jälleen mahtava FCI1-ryhmän voitto kovatasoisessa ryhmässä ruotsalaistuomarin arvioimana. (RYP-1)
Sunnuntaina kisasimme ensimmäistä kertaa valioluokassa, jälleen upealla ROTUNSAPARAS tuloksella. Ja kansainvälisen näyttelyn erittäin kovatasoisessa FCI-1 ryhmässä olimme kuuden parhaan joukossa.
Elokuussa osallistuimme valkoisenpaimenkoirayhdistyksen leirille, jossa Jamie suoritti mm. KivaKoiraKansalainen testin hyväksytysti.
Meillä oli leirillä myös ensimmäinen valkkari-katselmus, jossa tuomarina oli legendaarinen valkoistenpaimenkoirien kasvattaja Terttu Ruuska eli
Terri Scofield (kennel von Finn)
Jamie tuli nartuissa toiseksi Enna of White Heros’in voittaessa.
Saimi tuli narttupennuissa neljänneksi. (kuva vas.)
Lokakuussa, kesken meidän tiiviin remonttiurakan
Jamie suoritti luonnetestin hyväksytysti pistein 141, laukauskokematon.
Olimme jo pari kuukautta rempanneet uutta kotiamme ja koirat olivat kirjaimellisesti eläneet pellossa. Luonnetestipaikalla Jamie oli kuin Liisa ihmemaassa kun kaikkea uutta oli yht'äkkiä yllättäen tarjolla. Mutta hienosti tyttö testin suoritti.
Lokakuussa syntyi jälleen pentue vom Bozener Hof -kennelissä Saksassa, ja odotimme innolla uutta perheenjäsentä Cosmaa saapuvaksi kotiimme joulukuussa. Cosma oli Jamien puolisisko.
Toimme Robinin Suomeen yhdessä Aino Utriaisen ja Harri Niirasen kanssa. Aino oli pitkään selvitellyt valkkareiden sukuja Englannissa ja jalostushaaveet mielessä toteutimme tuon haaveen. Robin sai kodin Pirjo Miettisen luota. Meille muille jäi vain jalostusoikeus.
Marraskuussa vihdoin pääsimme muuttamaan Leppävirran maaseudulle, mummonmökkiin, jonka kunnostuksessa syksy oli mennytkin kohtuullisen tiiviisti.
Vuoden viimeinen näyttely oli Messukeskuksen Voittajanäyttely, jossa Jamie oli Paras Narttu 2. Saimi aloitti myös näyttelyuransa saaden pentuluokassa kunniapalkinnon ja sijoittuen toiseksi narttupennuissa.
Näyttelypäivän suurin jännitysmomentti oli kuitenkin Cosma-pennun tulo Suomeen, tarkoitus oli, että Cosma olisi tullut Suomeen jo silloin lauantaina iltapäivällä mutta monen tekijän summana tulo siirtyi seuraavaan päivään, ja
sunnuntaina olimme kentällä vastassa Cosmaa ja sen siskoa ja Siriä.